Pintakilta, mistä kaikki alkoi

2010 teimme opiskelijoiden kanssa autoprojektia, Corvettea, joka opettajan näkökulmastakin oli mittava ja hieno. Projektin edetessä huomasin, että nuoret päivittelivät eri digitaalisiin kanaviin autoprojektin edistymistä. Opettajana kiinnostuin aiheesta ja tein oman yritykseni nettisivuille raportointisivun projektista. Koska siihen aikaan oppilaitos oli tarkkana nimen käytöstä, piti minun keksiä joku korvaava nimi pintakäsittelylinjalle, Pintakilta tuntui hyvältä…

Corvettessa oli todella paljon tekemistä, lähes koko kori rakennettiin uudelleen.. Kuvassa Marika ja Ville miettivät etenemistä….
Ammattiin kasvu ja ammattiylpeys näkyvät opiskelijioiden asenteessa projektin edetessä… Edessä Toni ja Emmi, takarivissä Ville ja Marika
Corvette-projektista juontuvat Pintakillan värit, oranssi ja musta.

Corvette-projektin yhteydessä mietin opiskelijoiden digitaalisten oppimispäiväkirjojen vaikutusta oppimiseen. Näytti siltä, että opiskelijat, jotka kirjoittivat ja valokuvasivat opiskelun yhteydessä oppimaansa myös oppivat nopeammin tarvittavia kädentaitoja.

Tapasin keväällä 2011 koulun käytävällä Hannu Kuuselan, joka oli projektipäällikkönä Kroy-Troy-hankkeessa. Hän tuskaili, että tarvitsisi jonkin ammattiopiston linjan, joka olisi valmis blogittamaan…. sekä opettajan, joka olisi valmis tekemään viikoittain kirjoituksen Wikispaceen opettamisesta ko. ryhmän kanssa.

iPad tuli uutena työvälineenä opettajan työpöydälle… Alkuun erittäin haastavaa, mutta jossain vaiheessa innostuin vähän liikaakin vempeleiden käytöstä…

Näiden asioiden johdosta kysyin opiskelijoiltani, haluavatko he blogittaa projektista. Sovimme opikskelijoiden kanssa, että jokainen heistä tekee vähintään yhden blogipäivityksen viikossa ja minä teen raportin edistymisestä. Haastavin vaihe oli se, että hankkeessa opettajan tuli käyttää tablettia ja älypuhelinta…. Opiskelijat sitten opettivat opettajalle kosketusnäytön käyttöä…. Wikisivuston laittoivat pystyy todella nopeasti Anne Rongas ja Hannu Kuusela, muistaakseni suostuttuamme hankkeeseen sivusto oli jo seuraavana päivänä käytössä.

Corvette-projektin opiskelijoiden edustusasut… Nämä asut olivat mallina ensimmäisille Pintakillan työvaatteille.

Blogien käyttö digitaalisina oppimispäiväkirjoina sekä Wikispaces-alustan käyttäminen aineistopankkina että opintojen sähköisenä lukujärjestyksenä oli opettajan näkökulmasta menestys. Lisäsin pikkuhiljaa kaiken tekemänä opetusmateriaalin Wikiin, josta sitten seuraavan luokan kanssa aloitimme opinnot. Havaitsin samalla, että projektiwikimme oli saanut mahtavan määrän seuraajia yli 15000 kävijää kuukaudessa… Yllättäen minulle alkoi tulemaan yhteydenottoja eri oppilaitoksista sekä Opetushallituksesta tuli kutsu seminaariin kertomaan Pintakillasta… Nopeasti tämän jälkeen Anu Konkarikoski tuli mukaan yhteistyökuvioihin ja uusi hanke, Kiltakoulut sai alkunsa.

Pintakilta Tampere perustettiin ensimmäisen kerran Hannu Waltzerin toimesta silloisen Pirkon nykyisen Tredun automaalausosastolle.

Teimme konkreettisesti yhteistyötä, opiskelijavaihtoa ja kävimme Hannun kanssa ristiin opettamassa. Kuvassa Pintakiltojen opiskelijoita molemmista oppilaitoksista Tampereella erikoismaalauskurssin jälkeen.

Mestari-oppipoikamalli on ollut heti alusta lähtien käytössä opetuksessa. Yksi näkyvin oppimistyylin piirre ovat ammatilliset ohjaajat ja tuutoriopiskelijat, jotka toimivat opettajan kanssa yhteistyössä nuorempien ikäluokkien kanssa.

Pintakiltojen ohjaajat yhteiskuvassa, Helena Toivo Tampereen Pintakillasta ja Marika Laine Pintakilta Originalista. Alkuun työasut olivat täysin samanlaiset, niissä ei ollut oppilaitosten tunnuksia.
Mestari-oppipoikamallissa opettaja tekee mallisuorituksen ja ohjaa opiskelijaa ”kädestä pitäen”. Mallissa käytetään hyödyksi myös vanhempia tuutoriopiskelijoita, jotka voivat toimia tiimiensä työnjohtajina.

Lisää aiheesta