Kemialliset esikäsittelyt

Kemiallisessa ruosteenpoistossa eli peittauksessa valssihilse ja ruoste poistetaan kyseiselle metallille soveltuvalla peittausaineella. Peittaus voidaan tehdä hapolla tai emäksellä. Kemiallinen esikäsittely on jauhemaalaamoiden yleisimpiä esikäsittelymuotoja. Korroosionestomaalauksen onnistuminen riippuu teräspinnan tilasta juuri ennen maalausta.

Happopeittauksessa

Käytettäviä happoja ovat esimerkiksi suolahappo, rikkihappo tai typpihappo. Happo valitaan peitattavan metallin mukaan. Peittaus poistaa teräksen pinnasta ruosteen ja valssihilseen. Metallin suojaamiseksi lisätään peittaushappoon inhibiittejä. Teräksen peittauksen jälkeen pinta neutraloidaan ja kuivataan nopeasti. Happopeittaus soveltuu työturvallisuus- ja ympäristösyistä käytettäväksi ainoastaan tehdasolosuhteissa. Sitä ei tavallisesti käytetä rakennuspaikalla.

Alkalipeittaus

Tehdään tavallisesti liuoksella, jossa on emäksenä 50–80 % natriumhydroksidia. Ruosteenpoisto alkalisilla kylvyillä on hitaampaa kuin hapoilla, mutta etuna on, että se poistaa myös orgaanisia epäpuhtauksia. Alumiinin peittaus tehdään usein alkalisesti. Lisäaineilla säädellään liuoksen kostutuskykyä ja emäksen pitoisuudella (pH:lla) peittaustehoa.

Fosfatointi

Fosfatointi parantaa maalikalvon tarttuvuutta metallipintaan ja maalatun pinnan korroosiokestävyyttä. Fosfatoitavaksi soveltuvat rauta-, teräs-, sinkki- ja sinkityt pinnat ja eräissä tapauksissa myös alumiinipinnat. Fosfatoinnissa metallin pinnalle muodostuu ohut kiteinen metallifosfaattikalvo, johon maali tarttuu paremmin kuin sileään metallipintaan. Fosfaattikerros parantaa maalatun pinnan korroosiokestävyyttä eristämällä teräspinnan mikroanodit ja -katodit toisistaan vähentäen näin sähkökemiallista korroosiota. Yleisimmät fosfatointimenetelmät ovat rauta- ja sinkkifosfatointi. Kumpi menetelmistä valitaan, riippuu ennen kaikkea maalattavan kappaleen sijoituspaikan mukaisista rasitusolosuhteista. Fosfatointikäsittely tapahtuu joko ruiskuttamalla tai upottamalla. Kemiallisista esikäsittelyistä paras maalauspohja teräkselle saadaan sinkkifosfatoimalla. Maalin tartunta ja sinkkifosfaatin antama korroosionsuoja ovat erinomaiset. Sinkkifosfatoinnissa muodostuvan pinnoitteen paksuus on 2 – 4,5 g/m2. Väriltään sinkkifosfatoitu pinta on harmaa. Sinkkifosfatoinnissa on yleensä viisi käsittelyvaihetta, jotka ovat pintojen puhdistus, huuhtelu, fosfatointi, huuhtelu ja passivoiva huuhtelu. Pinnoitettava tuote ja sille asetetut vaatimukset voivat lisätä tai vähentää vaiheita. Sinkkifosfatointia käytetään vaativiin olosuhteisiin tulevien pintojen esikäsittelynä, kuten auto- ja kuljetusvälineteollisuudessa. Rauta- l. alkalifosfatoinnissa vaiheita on vähintää kaksi: yhdistetty pesu/fosfatointi ja huuhtelu. Rautafosfatointi on fosfatointimenetelmistä yksinkertaisin ja halvin. Rautafosfatointi parantaa maalin tarttuvuutta teräspintaan, mutta sillä ei saavuteta yhtä hyvää korroosionkestävyyttä kuin sinkkifosfatoinnilla. Rautafosfaattipinnoite on menetelmästä riippuen yleensä 0,1 – 1,0 g/m2. Värisävy vaihtelee rautafosfaattikerroksen paksuudesta riippuen sinisestä harmaaseen. Rautafosfatointia käytetään erityisesti ns. valkoisen linjan tuotteiden esikäsittelynä. Tällaisia tuotteita ovat mm. kodinkoneet.

Lähdekirjallisuus

Metallipintojen teollinen maalaus / TIKKURILA OY INDUSTRIALCOATINGS

Metropolia / Materiaali- ja pintakäsittelytekniikka, Teräsrakenteiden pintakäsittelyn laaduntarkastajien aineisto, Kai Laitinen